Miksi ruokapalkan käyttö hevosten koulutuksessa kannattaa?

Hevosia motivoi palkkiona usein parhaiten ruoka, koska laiduntaminen ja ruuan etsiminen on hevoselle lajityypillinen käyttäytymistarve. Kun hevonen saa toteuttaa tätä luonnollista käyttäytymistään, sen aivoissa aktivoituu dopamiinia erittävä SEEKING-järjestelmä, joka ohjaa eläintä tavoittelemaan elämän kannalta tärkeitä resursseja. Hevoselle näitä ovat erityisesti ruoka, vesi, suoja ja lajitoverit.

Evoluution näkökulmasta dopamiini vahvistaa sellaista toimintaa, joka edistää yksilön selviytymistä ja menestymistä. Dopamiinia kutsutaankin usein mielihyvähormoniksi. SEEKING-järjestelmän aktivoitumisen vuoksi jo pelkästään tieto palkkion saamisen mahdollisuudesta on hevoselle palkitsevaa. Siksi monet ruokapalkkion avulla koulutetut hevoset valitsevat oma-aloitteisesti tulla tekemään tehtäviä ihmisen kanssa.

Mitä operantti kouluttaminen tarkoittaa?

Usein ruokapalkan käytön yhteydessä puhutaan positiivisen vahvisteen käytöstä, mutta olisi oikeampi termi puhua operantista kouluttamisesta, sillä koulutustilanteessa kaikki oppimisen periaatteet ovat aina olemassa.

• positiivinen vahviste (esim. ruoka tai rapsutus, aiheuttaa ilon ja motivaation tunteen)

• negatiivinen vahviste (esim. pohkeilla painaminen ja paineen hellittäminen, jolloin hevonen kokee ensin lievää epämukavuutta ja sitten helpotuksen tunteen)

• positiivinen heikenne (esim. raipalla lyöminen, aiheuttaa kipua, pelkoa ja ahdistusta riippuen siitä miten voimakkaasti se tehdään)

• negatiivinen heikenne (esim. heinäkärryn vieminen pois hevosen läheltä, aiheuttaa pettymyksen tunteen)

Usein positiivisesta ja negatiivisesta vahvisteesta puhuminen herättää ihmisissä tunteita, koska kaikki eivät ymmärrä termien merkitystä. Termit ovat matemaattisia, eivätkä arvopohjaisesti latautuneita: “positiivinen” ei tarkoita hyvää eikä “negatiivinen” huonoa. Jokainen kouluttaja hyödyntää kaikkia näitä periaatteita jossain vaiheessa, tietoisesti tai tiedostamattaan.

Koska emme toimi laboratorio-olosuhteissa, emme voi aina kontrolloida, mikä hevosen mielestä on miellyttävää ja mikä epämiellyttävää. Kaikki perustuu yksinkertaistettuna siihen, että vahvisteita käytettäessä vahvistetta edeltänyt käytös lisääntyy ja heikenteitä käytettäessä niitä edeltänyt käytös vähenee.

Positiivisen vahvisteen vaikutus hevosen aktiivisuuteen

Operantin koulutuksen tavoitteena on, että eläin oppii oppimaan: se alkaa tarjota käytöstä, jolla voi saada palkkion. Tämä vaatii, että hevonen uskaltaa olla aktiivinen ja oma-aloitteinen. Passiiviseksi oppinutta hevosta on huomattavasti vaikeampi kouluttaa operantisti.

SEEKING-järjestelmän aktivoituminen selittää sen, miksi positiivisen vahvistamisen avulla koulutetut eläimet muuttuvat usein oma-aloitteisiksi ja aktiivisiksi. Monissa muissa koulutustavoissa eläin oppii lähinnä välttämään epämiellyttävää tunnetta tai painetta, jolloin käytöksestä tulee helposti passiivista.

Koska syöminen on hevoselle elintärkeä resurssi, ruokapalkka voi kiihdyttää hevosta. Siksi koulutus kannattaa aloittaa opettamalla palkkiosta luopuminen ja rauhallinen käytös.

Kun käytämme hevosen mielestä arvokasta positiivista vahvistetta, hevonen alkaa ajan myötä tarjota yhä enemmän sellaista toimintaa, jota aiemmin olemme vahvistaneet. Siksi koulutustilanteissa on tärkeää huomioida, mitä hevonen tekee juuri palkkion antamista edeltävällä hetkellä: sitä käytöstä vahvistamme, olipa se toivottua tai ei. Rauhallisen mielentilan vaaliminen on siksi erityisen tärkeää.

Oppimista ei voi kytkeä pois päältä – hevonen oppii aina kun toimimme sen kanssa

Hevonen oppii jotain aina, kun olemme sen kanssa tekemisissä. Arjessa on hyödyllistä pohtia, mitkä asiat ympäristössä tai omassa toiminnassamme vahvistavat hevosen käytöstä ja mitkä heikentävät sitä. Tai mitkä asiat aiheuttavat hevoselle mielihyvän kokemuksia ja mitä se taas pyrkii välttelemään. Kun ymmärrämme, mitä hevonen haluaa ja mitä ei, voimme lisätä sen elämään iloa ja motivaatiota tuottavia asioita ja samalla vähentää epämukavuutta aiheuttavia tekijöitä.

Jokainen hevonen määrittelee itse, mikä on sille palkitsevaa. Siksi on tärkeää tuntea hevonen sekä lajina että yksilönä: kaksi hevosta voivat motivoitua täysin eri asioista, ja se, mikä yhdelle on rangaistus, voi olla toiselle merkityksetöntä tai jopa motivoivaa.

Tarkan ajoituksen apuna käytetään palkkamerkkiä, kuten naksautusta tai lyhyttä sanaa. Merkki kertoo hevoselle täsmälleen oikean hetken ennen varsinaista palkkiota. Hevosten kanssa suulla tehtävä äänimerkki on usein käytännöllisempi kuin naksutin, sillä kädet jäävät vapaiksi muuhun toimintaan.

Palkkamerkin kannattaa olla sellainen lyhyt sana tai äänne, jota hevonen ei kuule missään muualla. Hyviä palkkamerkkejä voivat olla esimerkiksi naks, klik, tsip, jep, töps, piip jne. Myös kielellä naksautus voi olla toimiva palkkamerkki.

Palkkiota ei kannata tarjota oman taskun läheltä, jotta hevonen ei opi tulemaan taskulle palkan toivossa. Hyvä nyrkkisääntö on, että palkka viedään aina itse hevoselle sen sijaan, että hevonen tulisi hakemaan sen.

Onko ruokapalkka oikotie hyvinvointiin?

Ruokapalkan käyttö ei lisää automaattisesti hevosen hyvinvointia. Kouluttaminen voi tuntua hevosesta epämiellyttävältä, jos palkkio ei ole mieleinen tai koulutustilanteessa syntyy turhautumista. Palkkion menettäminen voi aiheuttaa pettymyksen tunteen, joten myös koulutuksen päätteeksi kannattaa antaa selkeä loppupalkka ja toistaa samat rutiinit. Itse annan aina hevoselle kourallisen rehua ja kasan heinää, kun vien sen tarhaan koulutuksen päätteeksi. Tutut rutiinit luovat turvaa ja rauhoittavat.

Kun positiivista vahvistamista käytetään taitavasti ja hevonen kokee koulutuksen aikana miellyttäviä tunteita, se alkaa yhdistää dopamiinin tuottaman hyvän olon tunteen myös kouluttajaan ja tämän läsnäoloon. Tämä syventää suhdetta hevosen ja ihmisen välillä.

Negatiivinen vahviste – eli paine ja paineen poisto – on myös tehokas työkalu, mutta se ei käynnistä samaa dopamiinivetoista mielihyvän ja motivaation mekanismia. Hevonen kokee mielihyvän sijasta helpotuksen tunteen, kun paine poistuu. Lisäksi paine voi tuottaa ahdistusta tai välttelevää käytöstä, jos sitä käytetään voimakkaasti tai epäjohdonmukaisesti.

Eläinten koulutuksessa kannattaa ensisijaisesti hyödyntää positiivista vahvistetta. Myös negatiivinen vahviste kevyellä paineella toimii hyvin ja sitä voi myös yhdistellä positiiviseen vahvisteeseen, jolloin tilanteesta saadaan rakennettua hevoselle miellyttävämpi.

Positiivinen heikenne on asia, jota tulee koulutuksessa välttää, koska se voi aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta eläimelle. Negatiivinen heikenne taas on sellainen asia, jota tulee helposti käyttäneeksi vahingossa, joten siitä kannattaa pyrkiä olemaan tietoinen ja pohtia, missä tilanteissa hevonen voisi kokea pettymyksen tunnetta palkkion mahdollisuuden poistuessa.

Miten palkitseminen vaikuttaa hevosen käytökseen pitkällä aikavälillä?

Kun hevosta palkitaan jostakin käytöksestä, se tarjoaa tätä käytöstä yhä useammin. Tärkein vinkkini ruokapalkan käyttöön onkin, että rauhallisuudesta palkitsemalla ei voi yleensä epäonnistua. Palkitsemalla hevosta rauhallisesta käytöksestä rakennetaan hevonen, joka toimii palkkion läsnäollessa sekä motivoituneesti että turvallisesti.

Kun rauhallinen mielentila vahvistuu toisto toisensa jälkeen, hevosen kyky keskittyä ja tehdä selkeitä valintoja paranee. Sen sijaan että hevonen reagoisi ympäristöönsä impulsiivisesti tai jännittyneesti, se oppii ajattelemaan, odottamaan ja ehdottamaan erilaisia käytöksiä – koska se tietää, että sen omilla valinnoilla on merkitystä. Tämä lisää hevosen itsevarmuutta ja tekee sen valinnoista myös ihmisen näkökulmasta yhä johdonmukaisempia ja paremmin ennakoitavia.

Pitkällä aikavälillä positiivinen vahviste rakentaa hevosen, joka haluaa osallistua. Ruokapalkan avulla hevonen ei opi ainoastaan yksittäisiä temppuja tai tehtäviä, vaan se oppii oppimaan. Hevonen alkaa ymmärtää, miten koulutustilanteet toimivat ja miten se voi itse vaikuttaa onnistumiseensa. Tämä tekee koulutuksesta nopeampaa, palkitsevampaa ja hevosen hyvinvointia tukevaa.

Kun hevonen saa kokea onnistumisia ja miellyttäviä tunteita yhdessä ihmisen kanssa, myös suhde ihmisen ja hevosen välillä syvenee. Hevonen alkaa ennakoida, että ihmisen lähellä tapahtuu hyviä asioita. Luottamus rakentuu, koska hevosen näkökulmasta ihminen ei ole pelkkä kouluttaja tai ruoka-automaatti, vaan turvallinen ja johdonmukainen kumppani.

Lopulta palkitseminen ei ole vain tekninen koulutusmenetelmä. Se on tapa nähdä hevonen aktiivisena oppijana, jolla on omat tarpeensa, tunteensa sekä omanlaisensa tapa motivoitua. Kun nämä ymmärretään ja niitä kunnioitetaan, syntyy yhteistyö, joka perustuu vastavuoroisuuteen ja oppimisen iloon.

Se on hevosen kouluttamisen ydin: lisää koulutustilanteeseen sitä, mistä hevonen motivoituu — ja anna hevosen loistaa omana itsenään ♥