Hevosten lihassairaudet – Mikä ihmeen MIM?

16.12.2025

Hevosten lihassairaudet ovat monimutkainen ja edelleen osin huonosti tunnettu kokonaisuus. Aihe herättää paljon kysymyksiä, epäilyksiä ja ristiriitaisia mielipiteitä. Tässä kirjoituksessa avaan, mitä perinnöllinen lihassairaus voi käytännössä tarkoittaa ja miltä se voi näyttää arjessa. Kerron tämän tarinan russponini Lilyn kanssa koettujen haasteiden ja niistä selviämisen kautta.

Entä jos hevonen on virallisesti terve, mutta ei silti voi hyvin? Mitä silloin pitäisi uskoa – laboratoriotuloksia vai sitä, mitä hevonen itse kertoo liikkeellään ja käytöksellään? Lilyn kohdalla geenitestit ja ruokinnan pienet muutokset avasivat kokonaisuuden, jota aiemmat eläinlääkärin tekemät tutkimukset tai verikokeiden viitearvot eivät paljastaneet.

MIM on lyhenne sanoista Muscle Integrity Myopathy ja sillä tarkoitetaan ryhmää perinnöllisiä hevosen lihassairauksia, joissa lihaksen rakenne tai toiminta ei ole täysin normaalia. Aiemmin näistä sairauksista käytettiin nimitystä PSSM2, mutta nykyisin puhutaan useammin MIM:stä, koska se kuvaa paremmin ilmiön laajuutta ja monimuotoisuutta.

MIM ei ole yksi yksittäinen sairaus, vaan yleisnimitys useille eri geenimuunnoksille, jotka vaikuttavat lihassoluihin eri tavoin. Osa varianteista vaikuttaa lihassäikeen rakenteelliseen vakauteen, osa lihaksen aineenvaihduntaan tai hermoston ja lihaksen väliseen säätelyyn. Yhteistä niille on se, että lihas ei palaudu tai toimi aivan samalla tavalla kuin terveellä hevosella.

PSSM, MIM ja MFM – miksi nimiviidakosta on niin vaikea ottaa selvää?

MIM-aiheeseen perehtyessä vastaan tulee nopeasti useita eri termejä, joita käytetään osittain ristiin. Termien päällekkäisyys tekee tiedon etsimisestä helposti hankalaa. Aiemmin puhuttiin lähinnä PSSM1:stä ja PSSM2:sta. PSSM1 on selkeästi määritelty varastomyopatia, jossa lihaksiin kertyy liikaa sokeria, mikä voi johtaa lihaskramppeihin tai pahimmillaan lannehalvaukseen. PSSM2 taas oli pitkään yleisnimitys lihasoireisille hevosille, joilla ei ollut PSSM1-muutosta. Aiemmin arveltiin, että kyse olisi saman sairauden eri muodosta, mutta uuden tiedon myötä PSSM2 on korvattu MIM-termillä. Samassa yhteydessä puhutaan usein myös MFM:stä, jonka yhteydessä usein viitataan lihaskudoksessa havaittaviin rakenteellisiin muutoksiin.

MIM on sateenvarjotermi, jonka alle kuuluu useita eri geenityyppejä, joista kaikki eivät suoraan tarkoita sairastumista, mutta altistavat sille. Tällä hetkellä tunnistetaan variantit P2, P3, P4, P8, PX ja K1. Aihe on ajankohtainen, sillä MIM-variantteja todetaan yhä useammin eri hevosroduilla. Moni hevonen voi kantaa geenimuutosta ilman selviä oireita, kun taas toisilla lihasten toiminnan häiriö näkyy liikkumisessa, palautumisessa, käyttäytymisessä tai yleisessä kuormitusherkkyydessä. Geenitulos ei yksinään määritä hevosen tilannetta, vaan kyse on alttiudesta, joka voi ilmetä hyvin eri tavoin eri yksilöillä.

Miten Lilyn lihasongelmat oireilivat?

MIM-oireet ilmenevät hevosilla usein ensimmäisen kerran 7–10 vuoden iässä, mutta joskus ne voivat näkyä jo aiemmin. Oireet voivat olla sekä fyysisiä että psyykkisiä. Russponini Lilyn kohdalla lihasoireet eivät olleet näkyvissä varsana tai nuorena hevosena. Se muutti kasvattajansa luota meille käännyttyään juuri 8-vuotiaaksi. Lilyä ei oltu kasvattajan luona vielä ehditty kouluttaa ratsastukseen tai ajoon. Monet haasteet tulivat esiin vasta koulutuksen alettua. Lisäksi moni oire meni löysän takapolven piikkiin, koska sellainen diagnoosi Lilyltä jo löytyi.

Ratsukoulutuksen alkuvaiheessa useat asiat tuntuivat selittyvän myöhäisellä koulutuksen aloituksella ja takapolven heikkoudella. Ensimmäisten 10-15 minuutin aikana ratsastus sujui yleensä hyvin, mutta sitten Lily saattoi yhtäkkiä ikään kuin heittää hanskat tiskiin – peruuttaa voimakkaasti, kieltäytyä liikkumasta tai lähteä määrätietoisesti omaan suuntaansa. Ajattelin pitkään, että ehkä Lilyn heikompi takapolvi vain väsyi nopeasti – tai että Lily väsähti henkisesti, kun ei ollut nuorempana tottunut ”työntekoon”.

Hanskojen tiskiin heittäminen väheni pikkuhiljaa, kun aloin vähitellen pidentää ratsastusaikaa siten, että Lilyn protestoidessa pyysin aina vielä pienen hetken aikaa jatkamaan ja sitten lopetimme treenit pieneen onnistumiseen. Näin Lily oppi, että kuuntelen kyllä mielipidettä, mutta emme koskaan suoraan lopeta voimakkaaseen protestointiin. Lily alkoi lopulta ilmoittaa väsymisensä merkittävästi hienovaraisemmin ja kun samalla vaivihkaa nostin vaatimustasoa ja treenin kestoa, Lilyn kanssa alkoivat sujumaan pidemmätkin treenit. Nykyään voimme ihan helposti tehdä tunnin treenejä ilman, että Lily ilmaisee epämukavuutta tai väsymistä.

Laukannostot olivat erityisen vaikeita. Aluksi Lily ei suostunut nostamaan laukkaa kentällä lainkaan, ja reagoi pyyntöihin pysähtymällä, pukittamalla tai hyppäämällä pystyyn. Kun laukka alkoi vähitellen onnistua, vasen laukka osoittautui selvästi vaikeammaksi kuin oikea. Ristilaukkaa, pupulaukkaa ja vääriä laukkoja esiintyi runsaasti.

Kaikkia merkkejä ei kuitenkaan voinut selittää pelkällä koulutuksen myöhäisellä aloituksella tai yksittäisellä rakenteellisella löydöksellä. Lilyllä oli huono karvanlaatu erityisesti karvanlähtöaikaan, heikot ja murenevat säteet kavioissa sekä vaihtelevia iho-oireita. Lihakset menivät herkästi jumiin erityisesti lanneselässä. Lisäksi Lily reagoi herkästi sokeriin: kaviopulssit nopeasti, jos se sai esimerkiksi vihreää ruohoa tai sokeripitoisempaa heinää. Tämä kertoo kaviokuumeriskistä, joten otin asian vakavasti, enkä päästänyt Lilyä enää vihreälle.

Mystisiä iho-oireita ja alkukankeutta

Yhtenä kesänä Lilyn iho-oireet olivat lähes jatkuvia, eikä niille löytynyt selkeää yksittäistä syytä. Patteja tuli ja meni eri puolille kehoa ilman selvää kaavaa. Välillä iho-oireet muistuttivat lievää nokkosihottumaa, välillä patit olivat laattamaisia ja kovia, ja toisinaan taas suuria ja pehmeitä. Oireiden kirjo ja vaihtelevuus teki niiden tulkinnasta hankalaa. Kortisoni tai antihistamiini eivät helpottaneet tilannetta, ja hoitoja jouduttiin myös keskeyttämään lääkkeiden sivuvaikutusten vuoksi.

Epäilimme ensin ötököitä syyksi, mutta edes ihottumaloimen käyttö ei rauhoittanut oireita. Vasta jälkikäteen alkoi hahmottua mahdollinen yhteys ruokintaan. Iho-oireet ajoittuivat aikaan, jolloin Lily söi parin viikon ajan sokeripitoisempaa heinää, ja ne alkoivat vähitellen rauhoittua, kun siirryimme matalasokerisempaan heinään. Muutos ei ollut nopea tai selkeä, vaan tapahtui pikkuhiljaa, mikä teki yhteyden huomaamisesta vaikeaa.

Eläinlääkäri kävi ties kuinka monta kertaa ihmettelemässä Lilyn patteja ja samalla kerroin myös Lilyn jäykistyneestä liikkumisesta. Sinä kesänä liikkuminen tuntui muuttuvan koko ajan vain jäykemmäksi ja olin sen vuoksi Lilystä huolissani. En pystynyt liikuttamaan Lilyä kovin säännöllisesti, koska pattien takia sille ei voinut aina pukea varusteita. Pääosin liikutus oli iho-oireiden vuoksi kevyttä ja maasta käsin tapahtuvaa.

Silloin kun pystyin ratsastamaan, Lily tuntui normaalia jäykemmältä ja hitaammalta etenkin treenin alussa. Eläinlääkäri sanoi, että koko kehossa voi tuntua ikävältä ja tukkoiselta pattien takia, joten kannattaisi yrittää hoitaa iho-oireet ennen tarkempia tutkimuksia. Iho-oireet onneksi helpottivat syksymmällä ja myös Lilyn liikkuminen parani onneksi nopeasti sitä mukaa, kun pääsimme takaisin säännölliseen liikutusrytmiin.

Seuraavana talvena patit ilmestyivät vielä kerran uudelleen, kun Lily oli ahminut normaalin heinämääränsä lisäksi kuivikkeena ollutta olkea. Epäilen, että myös silloin sokerin kokonaismäärä saattoi nousta liian suureksi ja Lily reagoi siihen. Tällä kertaa patteja oli vain kehon takaosassa, joten pystyin pukemaan Lilylle varusteet. Päätin käydä ratsastamassa ja katsoa, häviäisivätkö patit hikiliikunnan avulla, sillä epäilin että niiden syy voisi liittyä myös aineenvaihduntaan. Ratsastin Lilyn hikeen ja ratsastuksen jälkeen kaikki patit olivat kadonneet kuin taikaiskusta. Tapauksesta on nyt vuosi aikaa, eikä iho-oireita ole enää sen jälkeen ilmennyt. Otimme myös oljet pois pihatosta, jotta Lily ei enää ahmisi niitä yli tarpeidensa.

Diagnoosipolku ja geenitestit

Lilyn oireiden perusteella olin itse ollut jo pidempään sitä mieltä, että kyseessä oli jokin aineenvaihduntaan kytkeytyvä ongelma. Kokonaisuuden selvittäminen tuntui kuitenkin hankalalta, enkä ollut varma liittyivätkö iho-oireet asiaan, vai oliko kyseessä useampi päällekkäinen ongelma. Olin myös miettinyt, olisivatko laukkaongelmat voineet johtua esimerkiksi SI-nivelen ongelmista ja suunnittelin, että olisin vielä tutkituttanut Lilyä jossain kohtaa tarkemmin.

Tilanne muuttui olennaisesti viime kesänä, kun Lily sai lannehalvauksen. Löysin Lilyn pihatosta makaamasta, eikä se suostunut nousemaan ylös. Onneksi Lily lopulta nousi, mutta se ei meinannut suostua liikkumaan ja takaosan sekä lanneselän lihakset olivat ihan jäykät. Eläinlääkäri tuli paikalle ja Lily sai kipulääkettä suoneen sekä kipulääkekuurin. Lannehalvauksen jälkeen Lilyltä otettiin verikokeet, jotta nähtäisiin olivatko lihasarvot koholla. Verikokeiden tulokset olivat normaalit, joten eläinlääkäri nosti kädet pystyyn ja totesi, ettei tiennyt mikä oireet aiheutti, mutta suositteli liikuttamaan Lilyä päivittäin uusien lannehalvausten ehkäisemiseksi.

Aloin selvittää kokonaisuutta lihasongelmien näkökulmasta, koska tajusin että koko oirevyyhti saattaisi hyvinkin kytkeytyä niihin. Halusin itse jatkaa asian selvittämistä, vaikka eläinlääkäri ei sitä erikseen suositellut veriarvojen ollessa normaalit. Halusin kuitenkin tietää, miksi Lily sai lannehalvauksen. Lilyllä ei nimittäin ollut ennen lannehalvausta vapaapäiviä, eikä se ollut saanut mitään väkirehuja, joten koko kuvio tuntui omituiselta.

Lähetin itse Lilystä jouhinäytteet PSSM1:n testaamiseksi Movetissa. Testi oli negatiivinen ja sen jälkeen jäin vähäksi aikaa miettimään seuraavaa siirtoani. Ajattelin, että jos PSSM1-testi oli negatiivinen, olisi silti turvallisinta hoitaa Lilyä ikään kuin sillä olisi jokin lihassairaus – ainakin niin kauan kunnes toisin todistetaan. Selvittelin, miten lihashaasteiden tapauksessa hevosia kannattaa ruokkia ja löytämäni informaation perusteella päätin lisätä Lilyn ruokintaan proteiinia ja e-vitamiinia. Aiemmin olin jättänyt iho-oireiden takia Lilyn ruokinnasta pois kaiken ylimääräisen.

Ilokseni huomasin, että jo muutamassa viikossa Lilyn liikkuminen lähti muuttumaan parempaan suuntaan. Neljässä kuukaudessa käytännössä kaikki oireet olivat poistuneet. Laukka parani merkittävästi, eikä Lily enää tarjonnut ristilaukkaa tai väärää laukkaa. Yllättäen hävisi myös ensimmäisessä laukannostossa yskähtäminen, joka oli ollut Lilylle tyypillistä. Jotkut MIM-variantit vaikuttavat ihan kaikkiin lihaksiin, eli myös hengitystieoireet voivat joskus liittyä näihin geneettisiin muutoksiin ja sen perusteella miten Lily reagoi hoitoon, uskoisin että yskähtäminen on voinut liittyä tähän samaan kokonaisuuteen.

Koska joitain oireita kuitenkin palasi taas syksymmällä kelien viiletessä, päätin lopulta ottaa Lilyltä geenitestit, jotta saisin selville löytyisikö Lilyltä jokin MIM-variantti. Testi tehtiin Saksassa Generatio-laboratoriossa jouhinäytteestä. Generatiossa olisi saanut testattua myös PSSM1:n ja se olisi tullut halvemmaksi kuin Suomessa, joten jos nyt lähtisin teettämään geenitestiä jollekin toiselle hevoselle, hoitaisin koko homman Saksassa.

Geenitestit – humpuukia vai hyödyllistä informaatiota?

Geenitesteihin liittyy tällä hetkellä paljon eriäviä mielipiteitä. Hevosilla MIM-variantteihin liittyvä vertaisarvioitu tutkimustieto on edelleen rajallista, ja siksi myös eläinlääkäreiden näkemykset geenitestien merkityksestä ja hyödyllisyydestä vaihtelevat. Geenitulos ei itsessään ole diagnoosi, eikä sen perusteella voi varmuudella ennustaa hevosen tulevaa oireilua.

Samalla on kuitenkin kertynyt paljon kokemusperäistä tietoa. Omistajien havainnot hevosistaan, niiden oireista sekä niihin vaikuttaneista ruokinnan, liikunnan ja hoidon muutoksista ovat selvästi yhteneviä ja korreloivat geenitestien tulosten kanssa.

Geenitestin ottaminen oli suhteellisen edullista – mielelläni ainakin itse maksan noin 200 euroa mielenrauhasta ja siitä, että on tulosten pohjalta helpompi lähteä suunnittelemaan hevoselle yksilöllisesti sopivaa ruokintaa ja liikuntaa sen sijaan, että suunnittelisi niitä täysin mututuntumalla.

Tästä syystä pidän itse geenitestin ottamista järkevänä osana kokonaisuuden hahmottamista. Meille Lilyn geenitulos oli merkittävä apu, ei niinkään lopullisena vastauksena, vaan välineenä ymmärtää paremmin, miksi tietyt asiat vaikuttivat sen vointiin niin voimakkaasti.

Itse stressasin ennen geenitestin tuloksia jatkuvasti siitä, että Lilyä pitäisi saada liikutettua päivittäin ja mahdollisimman tasalaatuisesti. PSSM1:n hoidossa näkee usein sellaista ohjeistusta, että liikunnan pitäisi olla kestoltaan ja intensiteetiltään samanlaista päivittäin, joten pyrin aluksi siihen. MIM-ohjeistukset ovat hieman erilaisia variantista riippuen ja geenitestin tuloksen perusteella olen pystynyt paremmin suunnittelemaan Lilylle yksilöllisesti sopivaa liikutusohjelmaa.

Nyt kun olen saanut Lilyn hyvään hoitotasapainoon, liikunnan kestoa ja intensiteettiä on pystynyt vaihtelemaan ongelmitta. Jopa vapaapäiviä on voinut välillä pitää, mutta pääosin pyrin tarjoamaan Lilylle päivittäistä liikuntaa. Palauttavat ja kevyemmät päivät ovat kuitenkin tärkeitä, eli joka päivä ei tarvitse liikuttaa ponia samalla intensiteetillä.

MIM-hevosten hoitokäytännöt perustuvat pääosin turvallisiin ja yleisesti lihaksia tukeviin ratkaisuihin, kuten riittävään proteiiniin, e-vitamiinin ja hivenaineiden saantiin sekä huolelliseen verryttelyyn ja palautumisen varmistamiseen. Joidenkin varianttien tapauksessa myös ruokinnan sokerikuorman vähentäminen on tärkeää ja osa hyötyy myös loimittamisesta.

Geenitestien ottaminen ja pienet hoitoa tukevat muutokset ruokintaan ja liikutukseen eivät lähtökohtaisesti aiheuta hevosille mitään haittaa, joten itse ajattelen että olisi tärkeää lisätä tietoisuutta tästä aiheesta. Moni mystisesti oireileva hevonen voisi nimittäin saada avun suhteellisen pienillä muutoksilla, jos taustalla on jokin MIM-variantti.

Tässä vielä Lilyllä ilmenneet oireet tiivistettynä:
Jäykkyys ja hitaus alkuverryttelyssä, korostui vapaapäivien jälkeen
Vastustelu ratsastaessa etenkin kun koulutuksen edetessä, kun jatkettiin treeniä yli 15 min ajan
Laukkaamisen haasteet; vasemman laukan vaikeus, ristilaukka, pupulaukka ja väärät laukat
Vaihtelevat iho-oireet, jotka eivät reagoineet kortisoniin tai antihistamiiniin
Yskähtäminen ensimmäisessä laukannostossa (ei koskaan muulloin)
Huono karvanlaatu, erityisesti karvanlähtöaikaan
Heikot ja murenevat säteet kavioissa
Toistuvat lihasjumit erityisesti lanneselässä
Kaviopulssien nousu liiasta sokerista
Voimakas läheisriippuvuus ja stressiherkkyys
Lopulta lannehalvaus

Lilyn geenitulos: n/P4 – mitä se käytännössä tarkoittaa?

Lilyn MIM-geenitestissä tulokseksi saatiin n/P4, eli Lily kantaa yhtä kopiota niin sanotusta P4-variantista. P4 liittyy MYOZ3-geeniin, joka vaikuttaa lihassolujen rakenteeseen ja kehittymiseen. Hevosilla tästä geenimuutoksesta on vielä varsin vähän tutkittua tietoa, eikä sen perusteella voi tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä.

Geenitestin tulos ei kerro suoraan, miten hevonen tulee oireilemaan (tai tuleeko). Se kuitenkin antaa viitteitä siitä, millä tavoin hevosen lihaksisto saattaa kuormittua tavallista herkemmin. Yksi P4-varianttiin liitetty piirre on se, että MYOZ3-geeni vaikuttaa myös hermoston ja lihasten väliseen viestintään sekä kehon säätelyjärjestelmiin. Tämä mahdollisesti selittää sen, miksi joillain P4-geeniä kantavilla hevosilla oireet eivät rajoitu pelkkään liikkumiseen, vaan voivat näkyä myös esimerkiksi verenkierron häiriöinä, jotka voivat mm. lisätä kaviokuumeen riskiä, poikkeavana reagointina sokeriin tai vaihtelevina immuunijärjestelmän yliherkkyysreaktioina, kuten iho-oireina. Näistä yhteyksistä ei kuitenkaan ole vielä hevosilla vahvaa tutkimusnäyttöä, vaan tieto perustuu pitkälti geenien tunnettuun toimintaan ja käytännön havaintoihin.

Tällaisen hevosen tapauksessa on tärkeää huolehtia kokonaisvaltaisesta hoidosta siten, että lihakset kuormittuvat mahdollisimman tasaisesti ja palautuvat mahdollisimman hyvin. Keskeistä on ruokinta. P4-hevosilla pyritään pitämään sokerin ja tärkkelyksen määrä matalana, koska tähän geeniin liittyy insuliiniresistenssi ja kaviokuumeriski. Heinäanalyysi on välttämätön, koska ruokinnan sokeripitoisuus vaikuttaa niin merkittävästi hevosen vointiin. Proteiinin tarve on monilla P4-hevosilla tavanomaista suurempi ja Lilyn kohdalla proteiinin lisääminen ruokintaan auttoi selvästi.

Vitamiineista ja kivennäisistä erityisesti E-vitamiinin ja magnesiumin tarve ovat korostuneet. E-vitamiinin tarve vaihtelee paljon yksilöittäin: osa P4-hevosista pärjää tavanomaisilla annoksilla, osa taas tarvitsee selvästi enemmän. Magnesiumin merkitys liittyy lihasten ja hermoston toimintaan. Lilylle runsaasta E-vitamiinista ja magnesiumista on ollut selvästi iso hyöty.

Liikunnan osalta P4-hevoset hyötyvät usein säännöllisyydestä ja pitkästä alkuverryttelystä. Lihakset tarvitsevat aikaa lämmetäkseen ja äkillinen kuormitus voi pahentaa oireita. Lilyllä alkuverryttelyksi sopii parhaiten puoli tuntia käyntiä ja paljon väistöjä sekä kaarevia uria. Jos en ehdi tehdä pidempää alkuverryttelyä, pidän treenin suhteellisen kevyenä.

Miksi Lily sai lannehalvauksen?

Lannehalvausta on aiemmin käytetty yleisnimityksenä monenlaiselle vapaapäivien jälkeiselle jäykkydelle ja on ajateltu lannehalvauksen liittyvän liikaan väkirehun saantiin ja raskaan liikunnan jälkeiseen vapaapäivään. Nykyään tiedetään, että lannehalvauksen kaltaisiin lihasongelmiin voi liittyä paljon muitakin tekijöitä. Usein kyse voi olla perinnöllisestä lihassairaudesta.

Kun Lily sai lannehalvauksen, kokonaisuutta tarkastellessa on selvää, että useita kehoa kuormittavia tekijöitä osui samaan ajanjaksoon. Heinä oli tuolloin vähäproteiinista, eikä Lily saanut lainkaan proteiinilisää, koska olin iho-oireiden jälkeen jättänyt varmuuden vuoksi aiemmin antamani rypsi-kronon pois ruokinnasta. Olin myös antanut Lilylle keväällä kuurin rehukalkkia, vaikka myöhemmin selvisi, että P4- ja PX-geenin omaaville hevosille kalsiumlisää ei suositella.

Lisäksi tein sen virheen, että klippasin Lilyn. Pitkän ja kylmän kevään jälkeen tuli äkillinen hellejakso, minkä vuoksi klippaus tuntui järkevältä ratkaisulta. Sää kuitenkin muuttui pian uudelleen nopeasti kylmemmäksi, eikä edes huolellinen loimitus estänyt sitä, että Lily meni täysin jumiin. Keho ei selvästi pystynyt sopeutumaan nopeisiin lämpötilavaihteluihin.

Samoihin aikoihin treenien kuormitusta oli lisätty, ja olimme aloittaneet muun muassa hyppäämisen. Lihaksille tuli uutta ja aiempaa raskaampaa rasitusta tilanteessa, jossa ruokinta, kivennäistasapaino ja ulkoiset olosuhteet eivät tukeneet Lilyn palautumista.

Yksi suurimmista oivalluksistani Lilyn kanssa liittyi nimenomaan proteiiniin. Minulle ei olisi tullut mieleenkään, että alkuperäisrotuinen, pienikokoinen ja helposti lihova russponi voisi tarvita ruokinnassaan huomattavasti enemmän proteiinia kuin mitä yleiset suositukset antavat ymmärtää. Olin pitkään ajatellut, että juuri tällaisen ponin kohdalla pitäisi olla erityisen varovainen ylimääräisen proteiinin syöttämisen kanssa. Käytännössä kävi kuitenkin päinvastoin: nimenomaan proteiinin lisääminen toi selvän positiivisen muutoksen Lilyn liikkumiseen, palautumiseen ja yleiseen olemukseen.

Tämä vahvisti itselleni sen, ettei hevosen rotu, koko tai ulkoinen olemus kerro vielä kovinkaan paljon sen todellisista tarpeista. Hevoset eivät ole keskiarvoja, vaan yksilöitä, joiden kehojen vaatimukset voivat poiketa merkittävästi siitä, mitä on totuttu pitämään tyypillisenä. Lilyn kohdalla juuri tämä oletusten kyseenalaistaminen oli käännekohta kohti parempaa vointia.

Tällä hetkellä Lily on täysin oireeton, liikkuu mielellään eikä ole jatkuvasti jäykkä tai lihakset jumissa. Myös kavioiden ja karvan laatu ovat merkittävästi parantuneet sen jälkeen kun lisäsin proteiinia ja e-vitamiinia Lilyn ruokintaan.

Mistä olen saanut hoito-ohjeita ja lisätietoa?

Hoito-ohjeita ei ole juurikaan löytynyt suomeksi, mutta ulkomaisten MIM- ja PSSM-aiheisten Facebook-ryhmien kahlaaminen on tuonut meille ison avun. Kuuntelin myös englanninkielisestä Humble Hoof -podcastista jakson, jossa saksalainen hevosten ruokintaneuvoja Marion Otto puhui MIM:n hoidosta ja diagnoosien tekemisestä.

Marion Otto kertoi jaksossa, että MIM-variantin löytyminen geenitestissä ei välttämättä yksinään tarkoita isoja ongelmia, mutta oireiden voimakkuus voi vaihdella paljon hevoskohtaisesti ja jos taustalla on lisäksi jotain ortopedista ongelmaa, oireet ovat usein hankalammin hoidettavissa. Jaksossa kerrottiin myös, että tällaiset hevoset voivat tarvita enemmän proteiinia, jos tulee syystä tai toisesta väliaikaista stressiä. Ylipäätään stressisn välttäminen on suositeltavaa, jos hevosella on jokin MIM-variantti.

Hän mainitsi, että voisi itse ostaa tai suositella asiakastaan ostamaan mitä tahansa muuta MIM-varianttia kantavan hevosen, mutta ei P4-geenin kantajaa, koska insuliiniherkkyys tekee näiden hevosten hoitamisesta niin vaativaa. Jaksossa sanottiin, että kyse ei ole siitä, etteikö P4-geeniä kantava hevonen voisi olla suorituskykyinen oikein hoidettuna, vaan siitä että tätä geeniä kantavan hevosen hoitaminen on yksinkertaisesti vaativaa.

Tämä ei minua lannistanut, mutta voin kyllä yhtyä mielipiteeseen siitä, että insuliiniherkän ja ylipäätään herkästi immuunijärjestelmällään reagoivan hevosen hoitaminen on haastavaa. Onneksi olemme saaneet erittäin matalasokerista heinää ihan tästä lähistöltä, mutta tulevaisuus kyllä jännittää siksi, ettei oikeanlaisen heinän löytäminen välttämättä onnistu helposti joka vuosi. Meillä ei ole isoja säilytystiloja heinää varten, joten ostamme heinät lähistöltä ja haemme aina paalin kerrallaan. Toivon siis jatkossakin hyviä heinävuosia ja pitkää, tervettä elämää Lilylle♥

Tärkeimmät asiat Lilyn hoidossa ovat olleet seuraavat:
Matalasokerinen, annosteltu heinä
Ei ylimääräistä tärkkelystä tai sokeria ruokinnassa, eikä kalsiumlisää
Proteiinilisä (meillä käytössä rypsi-krono ja hamppurouhe)
E-vitamiinilisä noin kolminkertaisella annoksella
Magnesium jatkuvasti mukana ruokinnassa, sinkki-kupari kuureittain
Päivittäinen liikunta edes kevyesti ja jos on pakko pitää vapaa, liikutus kevyesti ennen ja jälkeen vapaapäivän, ettei tule äkillisiä muutoksia
Pitkät alkuverryttelyt käynnissä, paljon väistöjä ja taivuttelua

Näiden lisäksi olen loimittanut Lilyä aiempaa runsaammin, vaikka se asuu pihatossa ja kasvattaa hyvän talvikarvan. En osaa vielä varmuudella sanoa, millainen vaikutus loimittamisella on ollut. Kokeilin myös jossain vaiheessa lisätä öljyä ruokintaan, mutta sillä en ole huomannut mitään erityistä vaikutusta Lilyn tapauksessa. Uskon, että proteiini, e-vitamiini ja säännöllinen liikunta ovat olleet tärkeimpiä muutoksia. Tämän talven aion loimittaa Lilyä varmuuden vuoksi enemmän ja jos tuntuu että saan Lilyn pysymään hyvässä hoitotasapainossa, katson ehkä uudelleen loimittamisen tarvetta ensi syksynä.

Kaikki hevoset eivät mahdu viitearvoihin

Lopulta Lilyn tarina on ennen kaikkea muistutus siitä, kuinka yksilöllisiä hevoset ovat. Geenitestin tulos auttoi minua ymmärtämään, miksi tietyt asiat olivat olleet Lilylle niin vaikeita ja miksi yleispätevien suositusten noudattaminen ei saanut Lilyä voimaan hyvin. Lilyn tarina on hyvä esimerkki siitä, miten helposti hevosen hyvinvoinnin arviointi typistyy viitearvojen tarkasteluun. Hyvinvoinnin arvioinnissa on aina seurattava hevosen käyttäytymistä ja oireita sen sijaan, että käännettäisiin katse pelkkiin numeroihin.

Lilyn verikokeissa kaikki arvot pysyivät koko ajan viitealueella, eikä mikään yksittäinen lukema näyttänyt huonolta. Lily kuitenkin oireili monella tavalla, koska olisi yksilönä tarvinnut joitakin kehon rakennusaineita enemmän kuin mitä yleiset viitearvot edellyttävät. Lilyn kohdalla vasta kokonaisuuden tarkastelu, oireiden pitkäaikainen seuranta, vaste ruokintamuutokseen sekä geenitestin tulokset toivat vastauksia, joita verikokeet eivät yksinään pystyneet antamaan.

Toivon, että Lilyn kokemuksen jakaminen rohkaisee muitakin hevosenomistajia kuuntelemaan hevostaan herkemmin ja suhtautumaan epäselviin oireisiin uteliaasti eikä vähättelevästi. Kaikkea ei tarvitse eikä voikaan tietää varmuudella, mutta pienillä, turvallisilla muutoksilla ja isolla kärsivällisyydellä voidaan joskus saada aikaan suuri muutos hevosen hyvinvoinnissa.

Huom! Otathan huomioon, että tieto hevosten lihassairauksista voi muuttua nopeastikin, kun niihin liittyvät tutkimukset etenevät, joten ethän ota tätä tekstiä absoluuttisena totuutena. Kerron omista kokemuksistani ja havainnoistani. Olen löytänyt tietoa Facebook-ryhmien lisäksi mm. seuraavista lähteistä:
https://www.youtube.com/@PSSMAwareness
https://www.youtube.com/watch?v=HVpQCmVKyRs
https://hippolyt.fi/hevosten-lihashaasteet/
https://generatio.de/en/expertise/mim-pssm2-horse/our-dna-test